No stand, no move

 

Ulkona on pilvistä. Ikkunasta tulee kokoajan kylmää ilmaa sisään, en jaksa pistää sitä kiini. Toivon, että kämpän ominaishaju mikä täällä oli, haihtuisi pois ja tilalle tulisi mielummin vaikkapa tupakan tai tomaattikeiton haju. Mikä vain on parempi kuin se - miltä mummolassa tuoksuu.

Tiskasin äsken, huomenna äiti ja pappa tulee käymään täällä, jännittää vähäsen. En ole nähnyt heitä noinkaan kuukauteen, pappaa varsinkaan. Pappa ei tykkää jos on sotkuista, siksi siivoan täällä. Tiskit ovat vielä hieman kesken, mutta olen kyllästynyt kahnuttamaan kuivaineita juuston palasia lautasista.

Mutta toisaala, yksineläminen sattuu minulle. Saan tulla ja mennä miten haluan.

Saan ehkä huomenna uuden vaatteen, ehkä muutaman. En tiedä yhtään mitä haluan, pitkän topin ja legginsit, musta huppari joita minulla on jo tuhat? Vai kenties jotain värikästä. En ole ikinä osannut pukeutua väreihin oikeastaan, kun minulla on päälläni raitaa ja väriä tunnen itseni ihan pelleksi. Ennen osasin pukeutua väreihin, pinkkiin, turkoosiin, mintunvihreään. Nyt ainoa vaate kaapissani jota kehtaisin talvella käyttää väriksi on turkoosi, lämmin villatakki jonka sain Tanjalta viime talvena.

Värit näyttävät paremmalta silmissäni kuin päälläni.

Minulla on puolikas patonki kaapissani, saisimpa sen nautinnon täydennettyä hyvällä elokuvassa, suihkun raikkaudella, Pepsi Maxilla ja yhdellä syöpälääryleellä.

Kaupan kautta suihkuun, elokuva pyörimään ja sen jälkeen unta palloon.

Why everything is too complicated, 

The World is moving way too fast,

Feels like wind just blowed away,

Everything I had last.

I can't move, I can't stand,

I'm just hitnking breath which is my last.

I hope this season goes away,

I can't take this day after day.

"No stand, no move" - SH_BTBT, minä

Kirjoitin nämä pari säkeistöä silloin kun ahdisti.